Ole sinäkin Lenni

Kirjoitus on julkaistu Pohjalaisessa 10.6.2015

Kun kirjoitan tätä, on päivä jolloin jokainen meistä on Lenni. Jos et vielä ole kuullut hänestä, kerron lyhyesti. Lennin äiti kirjoitti facebookiin, että Lenni tykkää vaaleanpunaisesta, kimalluksesta, traktoreista ja jääkiekosta. Lenni on poika, jonka pitkät hiukset pysyvät pois tieltä pinneillä. Syy miksi Lennin äiti kirjoitti pojastaan facebookiin ei ollut se, että toiset lapset kiusaisivat häntä. Lenni tulee hienosti toimeen kavereidensa, niin tyttöjen kuin poikienkin kanssa.

Lennin äiti kirjoitti tekstinsä, koska aikuisilla on tapana kommentoida lapsen ulkoista olemusta. Aikuiset ovatkin niitä, jotka kiusaavat.

Ihailen Lennin vanhempia siitä, että he antavat lapsen pukeutua niin kuin haluaa ja valita harrastuksensa kiinnostuksensa mukaan. Tahdon itse jonain päivänä olla juuri sellainen vanhempi. Toisaalta ymmärrän myös hyvin niitä vanhempia, jotka hienovaraisesti ohjaavat pojan valitsemaan siniset tennarit glitterkenkien sijaan. Kukapa haluaisi, että omaa lasta kiusataan. Lennin tapaus kuitenkin todistaa, että rahkeet kiusaamiseen saadaan kotoa, vanhemmilta. Vastuullisilta aikuisilta, jotka parhaansa mukaan näyttävät esimerkkiä. Lenni ei ole ainut tapaus maailmassa tai edes Suomessa, jossa aikuiset innokkaasti ja tehokkaasti opettavat lapsiaan kiusaajiksi.

Meillä aikuisilla on uskomattoman suuri tarve arvostella toisten tekemisiä, valintoja, ulkonäköä, ja kaikki tämä tapahtuu liian usein lapsen kuullen. Kun tämä arvosteleminen koskee vanhempien valintoja lasten kasvatuksessa, peitotaan se usein hyväntahtoiseksi huoleksi siitä, että lasta saatetaan kiusata. Varsinkin erikoisista nimistä olen usein saanut kuulla, että lasta tullaan taatusti sen takia kiusaamaan koulussa. No eipä ole kuulkaa ihme, jos kotona joka aamu taivastellaan nimi-ilmoitukset lehdestä läpi! Eikä sekään ole ihme, jos lapsi oppii kiusamaan toista pukeutumisen takia, jos vanhemmat arvostelevat toisten pukeutumista, haukkuvat naapurin setää läskiksi selän takana tai ilkkuvat toisten äännevirheitä.

Suurin osa vanhemmista tahtoo suojella lastaan pahalta. On hyvä opettaa lapselle, että yhteiskunnassa on joitakin normeja, joita on hyvä noudattaa. Esimerkiksi se, että toisille ollaan ystävällisiä tai vähintäänkin kohteliaita. Lapsille pitäisi kuitenkin opettaa myös se, että jokainen kohdataan juuri sellaisena kuin hän on. Vanhemman kohdalla se tarkoittaa sitä, että osaa itse kohdata muut ilman epäolennaista arvostelua.

Joskus vanhemmista tuntuu, että lapselle on suojelun nimissä opetettava myös sellaisia normeja, jotka eivät oikeastaan ole kovin tärkeitä. Niin kuin että pojat laittavat jalkaan siniset kengät, glitter on varattu tytöille. Kannattaa kuitenkin miettiä, millainen lapsi kasvaa onnellisemmaksi ja vahvemmaksi: lapsi, jonka vanhemmat ohjailevat häntä käyttäytymään tällaisten normien mukaisesti vai lapsi, jonka vanhemmat rakastavat häntä ja hyväksyvät hänet juuri sellaisena kuin hän on? On paljon helpompi hyväksyä muut sellaisena kuin he ovat, jos itse tietää kelpaavansa omana itsenään.

Kirjoittaja on vaasalainen kaupunginvaltuutettu ja täti, joka toivoo jokaisen lapsen saavan olla oma itsensä.

Tietoa kirjoittajasta

Laura Ala-Kokko

Olen 37-vuotias vaasalainen vihreä kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen varajäsen. Toimin Vaasan vaalipiirin vihreiden puheenjohtajana, olen mukana vihreiden puoluehallituksessa ja Folktingetin hallituksessa. Tahdon jatkaa työtä vihreämmän Vaasan eteen, ja olen siksi ehdolla Kunnallisvaaleissa 2017.