Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen – valtuuston budjettikokous 13.11.2017

Vaasan valtuusto kokoontui 13.11.2017 päättämään vuoden 2018 budjetin käyttötalous-osioista. Vihreä valtuustoryhmä halusi kokouksessa vaikuttaa siihen, että Vaasassa panostetaan ennaltaehkäisevään työhön yli sektorirajojen. Kannatimme niin terveyskeskusmaksujen poistamista kuin subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamista kokoaikaiseksi kaikille vaasalaislapsille.

Tästä voit lukea vihreän valtuustoryhmän budjettikokouksesta enemmän.

Vaasan valtuustossa jatkui kova linja siitä huolimatta, että valtasuhteet muuttuivat huomattavasti kevään kuntavaaleissa. Terveyskeskusmaksut, joita maksavat lähinnä huono-osaisimmat kuntalaiset, pysyvät voimassa. Maksujen poistaminen olisi maksanut noin 500 000€. Myös päivähoito-oikeus tahdotaan valtuuston enemmistön päätöksellä jatkossakin rajata 20 tuntiin viikossa niille lapsille, joiden toinen vanhempi on kotona. Pidin kannatuspuheenvuoron Harri Moision (vas.) esitykseen. PErusteluni siihen, miksi oikeus kokoaikaiseen päivähoitoon tulisi palauttaa jokaiselle vaasalaislapselle (ja mielellään koko suomessa), voit lukea alta.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksien poistaminen

Kannatan valtuutettu Moision esitystä siitä, että subjektiivinen oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen palautetaan jokaiselle vaasalaiselle lapselle, vanhempien työtilanteesta huolimatta. Samoin kannatan esitystä ryhmäkokojen pienentämisestä.

Ennen kaikkea palauttamisessa on kyse lapsen oikeudesta. Suomi on maa, jossa jokaiselle lapselle on tahdottu taata tasa-arvoiset oikeudet riippumatta siitä, mihin kuntaan tai miten varakkaaseen ja koulutettuun perheeseen he ovat syntyneet. Kaikille ilmainen, laadukas koulutus on satavuotiaan maamme ylpeydenaihe.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen oli askel väärään suuntaan. Päätös tehtiin säästöjen toivossa ja ilman todellisia vaikutusten arviointeja, ja monessa kunnassa ollaankin nyt huomattu, etteivät edes säästöt ole toteutuneet toivotussa mittakaavassa. Sen sijaan päätös on vaikeuttanut monen perheen tilannetta. Esimerkiksi kotona olevan työttömän vanhemman on entistä vaikeampi ottaa vastaan työtä lyhyellä varoitusajalla, kun lapsen hoitopaikan saamisesta ei ole tietoa.

Erityisesti päätös on vaikuttanut negatiivisesti naisten työllistymiseen.

Vaasassakin tämän päätöksen täytäntöönpanossa mietittiin vain taloudellisia vaikutuksia. Säästöä tehdään, vakuuttivat viranhaltijat, eikä muita vaikutuksia vaivauduttu miettimään.

Itse kyseenalaistin vahvasti päätöksen vaikutuksia vaasalaisperheiden arkeen, ja vaasalaislapsien hyvinvointiin. Samaan aikaan, kun Subjektiivinen päivähoito- oikeus rajattiin 20 tuntiin viikossa toisen tai molempien vanhempien ollessa kotona, suurennettiin päiväkotien ryhmäkokoja. Meidän varhaiskasvatuksen ammattilaisemme ovat nyt entistäkin kuormitetumpia työssään. Samalla heillä on entistä isompi vastuu siinä, että he huomaavat lapsen pahoinvoinnin.

Silloin, kun lapsen kotona kaikki ei ole hyvin, voidaan lapselle suoda oikeus kokoaikaiseen päivähoitoon. Usein tämän huomaaminen jää päiväkotien henkilökunnan vastuulle. Uupunut tai mielenterveysongelmainen vanhempi ei aina huomaa tarvitsevansa apua. Yhteiskunnassa, jossa jokaisen pitäisi jaksaa, varsinkin olla kotona lasten kanssa, on vaikea hyväksyä omat rajansa.

Jokaisen lapsen kokoaikainen oikeus päivähoitoon on matalan kynnyksen ennaltaehkäisevää toimintaa perheille, joissa on ongelmia jaksamisen kanssa. Kun lapsen voi viedä hoitoon ilman selittelyjä, hakemuksia, kyselyjä ja todistelua, on hyvä mahdollisuus siihen, ettei väsymys kasva uupumukseksi, uupumus masennukseksi. Kun apua saa tarpeeksi ajoissa ja matalalla kynnyksellä, eivät ongelmat ehdi kasvaa niin isoiksi, että tarvitaan vahvempia ja kalliimpia toimenpiteitä kuten lastensuojelua.

Kun kävimme tätä asiaa läpi kaupunginhallituksessa, kertoi moni, että lapsen paras paikka on kotona. Täydellisessä maailmassa ehkä, mutta todellisuudessa meillä on koteja, joissa on päihdeongelmia, mielenterveysongelmia, ja uupumusta. On koteja, jotka valitettavasti eivät ole lapsen paras paikka. Näitä perheitä on autettava, mutta auttaa kannattaa myös niitä perheitä, joissa tilanne ei vielä ole vakavimmasta päästä. Oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen voi osaltaan auttaa siinä, että koti myös pysyy parhaana paikkana. Sellainen koti, jossa vanhemmat jaksavat hoitaa itseään ja lapsiaan, on hyvä paikka.

Jokaisella lapsella tulee olla oikeus korkealaatuiseen varhaiskasvatukseen. Päiväkoti tarjoaa turvallisen ympäristön vuorovaikutustaitojen kehittämiseen, leikkiin ja oppimiseen. Tätä mahdollisuutta tarvitsevat erityisesti ne lapset, joiden koti ei tarjoa turvaa.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen asettaa lapset epätasa-arvoiseen asemaan. Se muuttaa yhteiskuntaamme epätasa-arvoisemmaksi paikaksi. Se on merkki siitä, ettei lapsi enää olekaan oikeutettu samoihin palveluihin riippumatta vanhempien tilanteesta, ja sellaista yhteiskuntaa minä en tahdo olla rakentamassa.

 

 

Tietoa kirjoittajasta

Laura Ala-Kokko

Olen 37-vuotias vaasalainen vihreä kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen varajäsen. Toimin Vaasan vaalipiirin vihreiden puheenjohtajana, olen mukana vihreiden puoluehallituksessa ja Folktingetin hallituksessa. Tahdon jatkaa työtä vihreämmän Vaasan eteen, ja olen siksi ehdolla Kunnallisvaaleissa 2017.